Turkki on alpakan tärkein ja kaunein ominaisuus. Hyvä turkki on tuuhea, pehmeä ja laineikas. Sen tulisi olla yhtä pitkä joka puolelta, myös otsatukan kohdalta. Alla olevassa kuvassa on Lelun isä Malaxis Amaretto näyttelykunnossa. Kotioloissa turkki leikataan usein lyhyemmäksi, jos marsu ei käy näyttelyissä tai osallistuu klipattuun luokkaan. Jos turkin haluaa pitää pitkänä, se ns. nyytitetään eli rullataan ylös muutamasta kohdasta, jotta se pysyy ehjänä ja takuttomana. Täyspitkässä turkissa on kova työ, sillä nyytit tulee avata, kammata ja laittaa uudestaan lähes joka päivä.

Takaosassa on kaksi vierekkäin olevaa pyörrettä, jotka suuntaavat turkin takaa eteenpäin. Ylimääräisiä pyörteitä ei saisi olla. Kuvassa näkyvät pyörteet Lelun turkissa.

Kauniiseen turkkiin kuuluvat pitkät pulisongit, eli karvat kasvavat posken kohdalla yhtä pitkinä kuin muu turkki. Lululla on hyvät pulisongit. Otsatukan tulisi ulottua maahan asti, mutta Lumi on syönyt sen.

Turkin lisäksi silmien, korvien ja ruumiinmuodon tulee olla kauniita. Silmien tulee olla suuret ja pyöreät, korvien suorat. Nenä ei saa olla rottamaisen pitkä ja terävä, vaan sen tulee olla litteä. Kauniin alpakan otsa on leveä.

Lelulla on kauniit, suuret silmät, hyvät korvat ja kaunis pään muoto.

Hyvä kroppa on tiiliskiven muotoinen: suora selästä ja sivuilta. Marsu ei saa kaventua eteenpäin eikä levitä takaa eli olla päärynänmuotoinen. Pään tulee olla vähintään 1/4 koko ruumiista.

Lumi on pieni ja päärynänmuotoinen.