Melli ja Musta olivat ensimmäiset marsuni. Ne tutustuivat toisiinsa jo kasvattajan kotona, ja tekivät pitkän matkan meille noin 8 viikon ikäisinä. Mellille muutto oli todella kova kokemus. Se sai niin täydellisen halvauksen, että luulin sen jo kuolleen. Mustan avulla se lopulta toipui noin 8 tunnin jälkeen ja onnekseni alkoi syödä.

Mellin kesyttämisessä auttoi sen pohjaton ahneus ja rakkaus ruokaan. Mieliteko voitti pelon, ja se alkoi syödä kädestä. Noin kuukaudessa sekä Melli että Musta olivat täysin kesyjä, mutta siihen vaadittiin paljon työtä.

Mellistä kasvoi temperamenttinen nuori neiti. Mellin paras puoli on sen avoimuus: se näyttää tunteensa heti ja arkailematta. Ilohypyistä ei tule loppua, kun aitaukseen tuodaan uutta, tuoksuvaa heinää. Jos jokin asia ei Melliä miellytä, se puree saman tien niin ihmistä kuin marsuakin. Ilman syytä Melli ei kuitenkaan pure koskaan, mutta se ei myöskään varoittele tai näyki, vaan puree aina täydellä voimalla. Muiden marsujeni kanssa se tulee hyvin toimeen, kunhan muut väistyvät silloin kun Melli haluaa olla yksin.

Melli on todellinen nautiskelija. Se rakastaa syömistä, nukkumista ja sylissä oloa. Kun Mustalle jo riittää, Melli leviää ruohon päälle ja syö vielä pitkään. Sylissä Melli pitää silittelystä, kunhan ei kosketa vääriin paikkoihin. Oikeanlainen paijaus saa Mellin kuikuttamaan onnellisena ja kellahtamaan kyljelleen.