Koska aiemmat marsuni Musta ja Melli olivat jähmettyneet kauhusta meille tullessaan, odotin samaa Tupulta. Mutta ei puhettakaan. Se alkoi heti tutkia häkkiään ja syödä. Tupu joutui olemaan yksinään pitkään, kunnes Tipsu tuli meille. Tytöt olivat aidan takana, jonka läpi seurusteltiin, nuuskittiin ja nuoltiin.

Tupu on alusta asti ollut kesy, rohkea ja iloinen. Se juttelee enemmän kuin muut marsuni, juoksee täyttä vauhtia ja tekee ilohyppyjä. Sylissä oloa ja silittelyä se rakastaa, monesti joudun valvomaan yömyöhään, kun en raaski herättää sylissä onnellisena nukkuvaa marsua. Ehdottomasti parasta Tupussa on sen iloinen luonne, rakkaus elämään, vaikeissakin tilanteissa.

Huhtikuussa Tupun ollessa vain 2,5 kk vanha, havaitsin sillä virtsatietulehduksen oireita ja vein sen lääkäriin. Tulehdusta hoidettiin antibiooteilla, mutta oireet jatkuivat. Menimme uudestaan lääkäriin, missä otettiin röntgenkuva - josta löytyi virtsakivi. Lääkärit eivät olleet kuulleetkaan virtsakivestä niin nuorella marsulla. Tupu joutui siis leikkaukseen alle 3 kk ikäisenä. Lääkäri varoitteli ettei se ehkä selviä nukutuksesta, mutta leikkaus oli pakko tehdä. Samalla Tupu kastroitiin, mikä jälkeenpäin ajatellen tuntuu virheeltä - Tupun upea luonne olisi pitänyt saada eteenpäin. Tupu selvisi leikkauksesta hienosti. Heti herättyään se alkoi hamuilla ruokaa, ja jo samana iltana se söi normaalisti. Seuraavana päivänä tuli ilohyppyjä.

Tupun sairauden vuoksi olen selvitellyt virtsakivien syntymistä. Oikealla ruokinnalla voi kiven uusimisen vaaraa vähentää.